BLOGI

Olettamisesta tiedon hyödyntämiseen

Tuotantotalouden diplomi-insinööri Tommi Karhinen tutki diplomityössään aikataulusuunnittelu- ja tuotannonohjausprosessin yhdistävän järjestelmän merkitystä rakennushankkeiden onnistumisen kannalta. Tutkimuksessa saatiin näyttöä siitä, että työmaan toimijat yhdistävällä järjestelmällä pysytään luomaan konkreettinen runko lyhyen aikavälin tuotannonsuunnittelulle ja ohjaukselle, jonka avulla saadaan koottua monet liikkuvat osat paremmin yhteen ja niitä pystytään myös johtamaan tehokkaammin. Tällöin pysytään paremmin kartalla siitä, mitä työmaalla tapahtuu ja mitä seuraavaksi voidaan tehdä.

Rakennustyömaiden tuotannonsuunnittelu- ja ohjausprosesseissa on paljon vaihtelua johtuen hankkeiden tilannekohtaisuudesta sekä vastuuhenkilöiden näkemyksistä. Tällöin tuotannonohjauksesta puuttuu se selkeä punainen lanka, joka ohjaisi työnjohdon, ali- ja sivu-urakoitsijoiden sekä työryhmien toimintaa. Tämän osittain epäselvän toimintamallin takia nojaudutaan vahvasti siihen, mihin on totuttu ja mistä on kokemusta. Näiden perinteisten menetelmien on kuitenkin osoitettu johtavan nopeasti reaktiiviseen toimintamalliin, jossa tulipalojen jatkuvasta sammuttamisesta tulee yksi keskeisimmistä työnjohdon työtehtävistä. Tämä on puolestaan näkynyt rakennushankkeissa, aikataulujen venymisinä, jatkuvina kirimistoimenpiteinä sekä kokonaisuudessaan alhaisena tuottavuutena.

Tähän on monia syitä, mutta kokonaisuuden hallinnan näkökulmasta yksi keskeisemmistä asioista on, ettei työnjohto pysty muodostamaan riittävää tilannekuvaa työmaan tämänhetkisistä, saati tulevien viikkojen tapahtumista. Tämän ongelman merkitystä korostavat työmaan tapahtumien lisäksi muut ennakointia ja toteutusta häiritsevät tekijät, kuten yleiset puutteet rakennussuunnitelmissa, hankalissa olosuhteissa sekä tekijöiden osaamisen vaihtelussa. Tällöin ennakoivan suunnittelun tekeminen on kohtuullisen vaikeaa ja osittain turhaakin, kun suunnitelmia joudutaan tekemään karkeiden oletusten tai ehkä jopa toiveajattelun pohjalta. Suuren epävarmuuden keskellä aikataulusuunnitelmat voivat jäädäkin karkeiden vaiheaikataulujen tasolle, mitkä ovat nekin usein viikon tai kaksi jäljessä todellisuutta.

Moninaisia ratkaisuja ongelmiin

Tähän haastavaan tilanteeseen on ehdotettu monia ratkaisuja hankkeiden toteutusmuodoista, toimintastrategioihin ja ajattelumalleihin sekä erilaisiin digitaalisiin työvälineisiin. Ongelmana on, ettei näitä ole useinkaan saatu toimimaan kunnolla käytännössä. Tähän on esitetty syyksi muun muassa työmaiden tilannekohtaisuutta, osaamisen puutteita sekä muutosvastarintaa. Tässä vaikuttaisi kuitenkin olevan taustalla se, että toimintaa on lähdetty kehittämään kirjallisuudessa etsittyjen teorioiden pohjalta, mitkä eivät ole kuitenkaan vastanneet epäideaalien ja vaihtelevien työmaiden käytäntöjä.

Vaihtelevien rakennushankkeiden, työnjohdon sekä työn suorittajien ympäristössä vaaditaankin konkreettisempaa kiintopistettä toiminnan kehittämiseen.

Työnjohtoa haastatellessa ongelma onkin sillä tasolla, ettei aina tiedetä, mitä resursseja on seuraavalla viikolla oikeasti käytettävissä tai pääsevätkö seuraavat ylipäätään aloittamaan tehtäviään. Aikaa kuluukin paljon erilaisten epäselvyyksien selvittelyyn. Tällöin rakentamisfilosofioiden mukaisten toimintamallien pohtiminen vaikuttaa triviaalilta, kun ongelmia on jo ihan perusasioissakin. Vaihtelevien rakennushankkeiden, työnjohdon sekä työn suorittajien ympäristössä vaaditaankin konkreettisempaa kiintopistettä toiminnan kehittämiseen. Tällöin kehitystä saadaan tuettua niin, ettei toiminta taannu entiselleen seuraavien projektiorganisaatioiden ja tiimien muodostuksen yhteydessä.

Työmaa kehittämisen lähtökohtana

Nyt saatiinkin näyttöä siitä, että työmaan toimijat yhdistävällä järjestelmällä pysytään luomaan konkreettinen runko lyhyen aikavälin tuotannonsuunnittelulle ja ohjaukselle. Sen avulla saadaan koottua monet liikkuvat osat paremmin yhteen, jolloin niitä pystytään myös johtamaan tehokkaammin. Tällöin pysytään paremmin kartalla siitä, mitä työmaalla tapahtuu ja mitä seuraavaksi voidaan tehdä. Toimintaa helpottaa etenkin tiedon helppo muokattavuus sekä visuaalisesti selkeä esitysmuoto, joidenka avulla suunnitelmia tulee oikeasti tehtyä ja hyödynnettyä. Näiden ominaisuuksien avulla työnjohto pystyykin tekemään oikeita päätöksiä, jolloin ongelmat saadaan ratkaistua ennen kuin ne alkavat häiritsemään työmaiden toimintaa.

Helppokäyttöiseksi suunnitellun järjestelmän hyötynä on se, ettei se vaadi erityistä toimintamallien muutosta tai suurta opettelua

Näistä hyödyistä huolimatta on järjestelmä hyödyllinen vain, jos sitä käytetään työmailla. Tämä vaatii, että ainakin suuri osa työmaiden toimijoista sitoutuu yhteisen järjestelmän käyttämiseen. Tästä pitääkin sopia yhteisesti, jotta järjestelmän käyttötarkoitus ja merkitys eivät jää kenellekään epäselväksi. Helppokäyttöiseksi suunnitellun järjestelmän hyötynä on kuitenkin se, ettei se vaadi suurta toimintamallien muutosta tai opettelua. Se voidaan ottaa käyttöön osaksi perinteisiä toimintoja, jolloin tekijöille ei tule liian isoa muutosta päivärytmiin. Tämän jälkeen suunnittelun ja seurannan asteittaisella kehityksellä pystytään etenemään hajanaisesta ja epävarmasta rakentamisesta kohti yhtenäisempää ja selkeämpää prosessia, jolla luodaan paremmat edellytykset rakennushankkeiden onnistumiselle.


Tommi Karhisen diplomityö on luettavissa osoitteessa:

http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202011178022

Jaa sosiaalisessa mediassa